Kotia etsimässä.

Johto-ajatus: " Maailamankaikkeudessa energia ei katoa minnekään, se vain muuttaa olomuotoaan "

Kodin toivon löytyvät joen tai puron varrelta. Mieluisia paikkoja ovat esimerkiksi Pohjois-Karjala ja Lappi. Lapissa eniten kiinnostaa Kilpisjärvi, joka on Enontekiön kuntaa, jonka " pääkaupunki " on Hetta. Käsivarren alueeksi kutsuttu Lappi on kiinnostavin, sillä siellä on meri ja tunturit lähellä, myös Norja ja Ruotsi aivan vieressä ja suuri viehätys Kalottireitti kulkee alueella.

Pohjois-Karjalassa kiinnostaa monikin alue ja paikkakunta. Ilomantsi, Lieksa, Ruunaankoski, Nurmes, Peurajärven alue, Eno.

Virtaava vesi on elämän perus asioita. Järvi ei ole niin kiinnostava kuin joki, mutta mieluummin vaikka järvenkin rannalle kuin ihan ilman vettä.

Lapissa on monia muitakin paikkoja joista pidän. Mieleen on jäänyt Tepasto, mutta myös Utsjoki, sieltä eniten Kenestupa ja Fiellun putous, joilla molemmilla kävin kun olin vaeltanut Kevon vaellusreitin, nähnyt rotkolaakson ja useiden maakotkien lentävän Kevon taivaalla. Sinne kaipaisin uudelleen.

Nykyinen kotipaikka on Varkaus. Ihan kiva kaupunki, ja sain vuokrattua asunnon ja pihan edullisesti. Välillä pidän olla Varkaudessa, usein kaipaan pois. Luonto on lähellä täälläkin, mutta kaipaan enemmän syrjäseuduille.

Täällä ei ole petoeläimistä haittaa eikä ongelmaa. Pohjois-Karjalassa saattaa olla vaivaa karhusta, susista, ahmasta tai ilveksistä, toki kaukkari pitää pintansa niitä kaikkia vastaan, vaikka lapinkoirista ei ole vastukseksi niille.

Varkaudessa oletettavasti on kettuja ja ilveksiä, mutta ainoatakaan en ole nähnyt. Vantaalla asuessani näki kettuja oikeastaan joka yö ja myös ilveksen jälkiä usein.

Elämän ei tarvitse olla primitiivistä eikä alkeellista vaikka asuisi takametsien takana, itsestään on paljon kiinni kuinka asuu ja miten viihtyy.Sähkölaitteet toimivat joka paikassa jossa on sähkö, ja ellei ole valmiiksi sähköverkkoa, voi sähkön tuottaa itse. Siihen toki tarvitsee tuulivoimaa, tai aurinkovoimaa, tai virtaavan veden. Virtaava vesi, joka ei jäädy talvellakaan, ja jonka virta on kylläin voimakas vähänkin veden aikana pyörittää helposti vesiratasta joka taasen akselin avulla pyörittää sähköä tuottavaa generaattoria, jollaisia saa kaupasta, ellei satu muuten sellaista löytämään vaikka romuvarastolta.

Autonkin laturi on generaattori, ja lisäksi on polttomoottorilla toimivia aggrikaatteja, joilla sähköä saa helposti, tosin Suomen polttoaineen hinnoilla sähkön tuottaminen siten maksaa ihan liikaa.

 Pysyviä mielenkiinnonkohteita ja mahdollisuuksia... polkupyöräily, poljettavat laitteet kuten polkuvene, wankel moottori, Nikola Tesla:n keksinnöt, sähkömoottori ja luonnonvoimista saatava energia.

Kuinka typerää on maksaa lämmityksestä jos voi saada ilmaiseksi maalämpöä. Sen valjastaminen käyttöön ei tietenkään ole helppoa, vaikka Islannin tavoin geysir on mahdollinen Suomessakin lämmön lähteenä, tosin Suomessa oman geysirinsä joutuu rakentamaan itse.Ihan sama käyttääkö sen rakentamiseen virtaavaa vettä tai jotain muuta energian lähdettä tai polttomoottoria.

Mahdollisuus on myös vesioinas, kone joka toimii ilman ulkopuolista sähköä ja ilman poltto-ainetta. Elämää helpottavia keksintöjä on maailmassa paljon, mutta miksi niitä ei käytetä laajemmin edes Suomessa, jossa tiedon saanti on helppoa? Kuitenkin maksetaan kalliimmista vaihtoehdoista, vaikka edullisia ja ilmaisiakin on olemassa.

On aika typerää, ettei taloja enää rakenneta keskuslämmityksellä varustettuina. Yhdellä tulisijalla voidaan lämmittää koko talo, tarvittessa piharakennukset ja jos haluaa, niin myös piha-alue. Toki sellainen vaatii talvella paljon energiaa, ehkä enemmän kuin pystyy itse tuottamaan. Mutta jos sen verran sähköä saa itse tuotettua jotta valaistuksen saa ja lämpöä, mihin sen enempää tarvitsee? No, jos ruokaa aikoo itse tuottaa, mutta Lidl:in hinnoilla se ei onnistu... jotain asioita on vain paras tehdä itse, jotain on fiksumpi ostaa kuin alkaa liian vaikeasti hallittavia ja epävarmoja hankkeita alkaa toteuttamaan.

Utopiaa, mutta kiinnostavaa, oman tropiikin luominen pohjoiseen maahan. ERihän kahvipensaat Suomen luonnossa kasva, mutta onhan Suomessa delfinaario, trooppisten eläinten ja kasvien Korkeasaai, eläintarha, on kasvitieteellinen puutarha ja nykyinen teknologia antaa mahdollisuuksia, niin miksipä ei oman pienen geysirin luominen ja keinovalaistuksen avulla voisi luoda pientä kasvihuonetta jossa kasvaisi vaikka appelsiinipuu, tupakka kasvi ja kahvipensas. Enkä tosiaankaan tarkoita hampun kasvatusta! Ei kiinnosta sellainen, kun en huumeita käytä, paitsi tupakkaa poltan.Toisaalta, mikä on maailman luonnonvarojen suurinta tuhlaamista, on tupakan viljely. Parempi olisi vilejllä ruokaa tai polttopuuksi kelpaavaa pajua, eikä pajua tarvitse edes viljellä, se kasvaa ja lisääntyy itsestään, ja on sikäli uusiutuva luonnonvara, ehkä myös sopiva lämmönlähde ja energiantuotannossa avuksi.

Johto-ajatus: " Maailamankaikkeudessa energia ei katoa minnekään, se vain muuttaa olomuotoaan " 

On niin hyvä olla kotona taas, ja nukkua pois matkaväsymystään. Ja seuraava meno jo mielessä 

Elämä on kuin sirkusta ja melkoista taiteilua tätänykyä. Kummallista odottamista tämä elämä, mutta vaikka minähän en mitään odottele, silti on pakko!

Vieläkään en tiedä, onko seuraavaksi perheen siirto Över Torneoon, Köpenhaminaan vai minne, kun ei vieläkään tiedä milloin jalkaa leikataan vai leikataanko isosti vai pienesti vai siirtyykö tuonnemmas. Ruuvit ja metallit pitäis poistaa, sen jälkeen kävely on kivuttomampaa oletettavasti.

Sairaslomaa kestänyt nyt 11kk ja viikon, ei ole enää terve, ei ole enää vammainen, mutta liikuntarajoitteinen kylläkin. Ei voi juosta eikä kävely ole aina ihan vaivatonta eikä helpointa. Samalla on sidottu odottamaan.

Odottamaan että loppuuko sairasloma, alkaako sitten koulutus Ruotsissa, vai yrittäjäkoulutus Suomessa, vai joutuuko talveksi Tanskaan ja sitten oletettavasti Suomeen takaisin leikattavaksi, ellei leikkaus ole tulevan talven aikana.

Työkykyinen ja ei. Kuljettajan työt on tehty ja ilmeisesti ohi. Kuormalavoja ei jalkapuolena vedellä perävaunuun eikä linja-autorahtia kuljetella, eikä paikkuriinkaan ole menemistä kuin asiakkaana, sillä EU:n kuljettajilta edellyttämä direktiivikoulutus ei ole voimassa, joka päättyi osaltani syyskuussa 2013 ja rahdinajossa sairasloman aikana 2014.

Sirkuksen yhdistelmä-ajoneuvoa " rekkaa " saa ajaa, tai vaikka bussillisen kavereita saa kuljettaa, sillä ajokortista ei kirjaimet ole mihinkään kadonneet, vaan se on edelleen abecede ajolupa taskussa, mutta ammattimainen ajaminen on ohi. Voi sanoa, onneksi, johan se on aika jo muuta tehdäkin, ja kun muuta ei voi, käsitöitä ja istuvillaan moottorisahaveistoa, on siinä harrastusta, jonka lisäksi jousiammunta ja miekkailu, ja arvaahan sen... miekkailussa tulee olla terveet jalat ja nopea, kun toinen jalka ei ole kovinkaan nopea, olen hyvä maalitaulu No, ainakin oppii hyvin puolustaumisen, kun ei pääse karkuunkaan, joten ehkä se kääntyy eduksi ajansaatossa.

Käsitystäkään taas mitä tekisi talven. Käsitöitä kaiketi, sillä talvella ei taida tarvita vaelluksille lähteä ja eräopastuskin on talviaikaan rajallista vaihtoehtonakin, eikä sirkus kierä. Keväällä on toisin, maailma täynnä mahdollisuuksia, ja kesäksi sirkuksen mukana voi kiertää helposti ja työtä siinä riittää laidasta laitaan, muutakin kuin ajamista.

Yritys pienkone korjaajana kun välimatkat ovat suhteellisen suuria. Harvempi viitsii ajaa jonkun moottorisahan huollon takia 200 kilometriä, ja sama matka takaisin. No, ei sitä viitsi tosiaankaan ajaa, ellei joku maksa matkakorvauksia, sillä työstä saatu palkka ei korvaa edes matkakuluja. Ehkä on parempi erikoistua perämoottoreihin, kakspyöräisiin ja varautua siihen että se tietää matkustamista, sillä ellei korjatava kone tule luokse, sen luokse on mentävä. Toisaalta... ei kuulosta lainkaan huonolta! Kiertävä pienkorjaamo ja polkupyörämekaanikko, siinä samassa sitten vaikka kolme päivää viikossa muussa työssä, henkilökohtaisena avustajana / vuokraa mies, remonttimies, palveluita. Jollei sillä elä, ainakin työllistää itsensä, ja voihan se olla että sillä elääkin, mutta kotona ei tarvitse liian kauaa olla, joka kuulostaa melkein samalta kuin olisi rekkaa ajamassa, aina menossa jonnekin tai tulossa jostakin. Sitähän se mun elämä muutenkin on, mutta ei tule aika pitkäksi. Tietenkin puuronsa voisi saada helpommalla, mutta kaikista ei vain ole kellokorttihommiin.

Sellaista se sitten vain on on.

Kaksi päivää talviunilla ollut, nyt jaksaa taas!

Kummallisten elämän mullistusten jälkeen ei voi sanoa että kaiki langat olisi vieläkään käsissään, mutta seestyy ja selkenee. On sentään mahdollisuus rajallisesti vaikuttaa elämänsä kulkuun, ja kun maaseudulle on muuttanut, on myös mahdollisuudet paremmat kuin kaupungissa oli. Tosin ei tiedä kuinka kauan elämä saa jatkua.

Muutkin jo huomaavat, olen laihtunut aika rajusti. 73 kiloisesta 67 kiloiseksi, ja tupakointihan se tappaa, 37 vuoden tupakoinnin jälkeen lopu vain lähenee. Silti haluan elää ihan onnellisen elämän, tai sen mitä jäljellä aikaa on. Eihän sitä ennalta kuitenkaan tiedä, vaika eläisi viimeisenpäälle terveellisesti, saattaa jäädä auton alle suojatiellä, joten mihinkä päiviänsä säästelisi, tosin ei niitä tuhlatakaan kannata eikä tarvitse.

Skandinavian historia kiinnostaa yhä, Kalevala, Viikinki-aika ja sen sellaiset, kuten myös miekkailu, jousiammunta, luonto, valokuvaaminen, käsityöt ja erä-asiat. Shaolin taidot eivät varsinaisesti kiinnosta, ne ovat kulkeneet mukana jo niin kauan, ovat elämäntapa, eivät uskonto eivätkä harrastusta. Naiset lähes poikkeuksetta kysyvät: " Kieltääkö sun uskonto seksin? ", kun kuulevat että olen elänyt selibaatissa vuosia. Ei uskonto seksiä kiellä, kun en ole uskossakaan. Taolaisuus on enemmän filosofsta kuin uskonnollista, ja buddhalainen, en tosiaankaan ole! Oikeastaan olen uskonnoton, vaikka uskon hymyn rauhaa luovaan voimaan, uskon aurinkoon, uskon vaika jalkapalloiluun, mutta en usko jumaliin siten kuin uskonnot opettavat, mutta tiedän ettei pahuus hyvyyttä kumoa, että saa mistä luopuu... jos tekee pahojatekoja, niiden kohteeksi joutuu itsekin, jos ei tee pahojaan ei tarvitse pelästyä jos yöllä oveen koputetaan. Jos se on uskontoa, silloin olen varmaankin sitten uskovainen, sillä maailmassa paha saa palkkansa, mutta hyväkin saa palkkansa, ja jos kulkee keskitietä, on rajalla, kuin hyvä verrattuna huonoon, kelvollinen parhaseen rinnastettuna, ei täydellinen eikä jumalankuva, mutta ei perkeleenkään mallina ollut, eikäs iis pahakaan, joskus jopa hyväkin.

Skandinavian historia kiinnostaa, varsinkin viikinkien rakentamat veneet! Toki mytologia muutenkin kiinnostaa, kuten myös Kalevala, sen tarinat, joista saa yhä lauluja ja tauluja, jos sellaista tykkäisi tehdä.

Miekkailua on vähän hankala harrastaa yksinään, mutta joisammuntaa sentään saattaa tehdä, ja onhan se kilpailua itseään vastaan, kuten tikan heittokin.Jotkut harastavat postimerkkien keräilyä, joku toinen käy teatterissa, kolmas saattaa pelata biljardia, neljäs jotakin muuta, jne. Sen suuremmasta ole siinä kyse.

Mukava kuitenkin huomata itsekseen jotta vielä moni asia kiinnostaa, ja vaika talvi ei kiinnosta... pysyy kunnossa kun lapioi lunta, ja saattaa jopa pilkille päästä! Talvi voi olla ikävä jos siitä päättää kärsiä, mutta voi talvi ola mukavakin, riippuu niin täysin omasta suhtautumisestaan. Samahan se koskee koko elämää ja asennettaan kaikkeen ympärillään ja maailmankaikkeudessa olevaan. Tiedä vaika olisi viimeinen talvi jolloin voin mennä pilkille, mutta ainakin vielä elän.