Vuosien aikana olen kirjoittanut niin moneen paikkaan ja vaikka mitä, jotta aina välillä yllättyy itsekin. Ei kaikkea edes voi muistaa ei.

Toisaalta, eipä tuolla väliäkään.

Kun kulkee kymmenen järven kautta, joilla jokaisella aamuisin usvaa. Lopulta silmä turtuu, ne näyttävät kaikki samanlaisilta, ja jos yhden kuvaa, on kaikki kuvattu.

Kunpa saisi toteuttaa hullun haaveensa... kävellä ja polkupyöräillä Etelä-Amerikan pohjoisesta etelään, aivan Tulimaahan saakka. Aivan hullu haave, mutta matkailun sanotaan avartavan.
 

Miettii: Kun kuvaa 10 järveä aamu-usvassa. Silmä turtuu, ja kun on kuvannut yhden, on kuvannut kaikki, sillä ne näyttävät samalta. Onko sittenkään niin?

Jos ajaa yhden tien päästä päähän. Onko silloin kulkenut kaikki tiet? No eipä olekaan. Jos nuuhkaisee yhtä ruusua, onko silloin nuuhkaissut jokaista, vaikka ne tuntuvat tuoksuvan samalta. Jos on kävellyt yhden askeleen, onko silloin kävellyt jo perille? Niin... pitkäkin matka kävellään askel kerrallaan, ja vaikka matka olisi pitkä niin, harvoin yhdellä askeleella on perillä, vaan vasta alkumatkassa.

Elämä todellakin on pitkänmatkan juoksua, jossa on joskus pikataipaleita, mutta myös varikkopysähdyksiä.

Pää-asia että on jatkuvuus. Merkittävämpää ei ole perille pääsy, vaan matkalla oleminen.

Vanhan itämaisen sananlaskun mukaan: " Älä hitautta pelkää, vaan pysähtymistä ".. Niin, ei Roomaakaan rakennettu päivässä, ja jos haluaa pitkälle, tulee aloittaa läheltä.

Miettii mennessään, huikkasee hyvän alkaneen viikon, ja matkaan jo käy.
20140916_080805-normal.jpg20140828_084039-normal.jpg20140808_110415-normal.jpgIMG_1472-normal.jpgIMG_1488-normal.jpg2012%2010.08%20048-normal.jpg1934665_1092557601705_7429248_n-normal.j20140916_172042-normal.jpg