On niin hyvä olla kotona taas, ja nukkua pois matkaväsymystään. Ja seuraava meno jo mielessä 

Elämä on kuin sirkusta ja melkoista taiteilua tätänykyä. Kummallista odottamista tämä elämä, mutta vaikka minähän en mitään odottele, silti on pakko!

Vieläkään en tiedä, onko seuraavaksi perheen siirto Över Torneoon, Köpenhaminaan vai minne, kun ei vieläkään tiedä milloin jalkaa leikataan vai leikataanko isosti vai pienesti vai siirtyykö tuonnemmas. Ruuvit ja metallit pitäis poistaa, sen jälkeen kävely on kivuttomampaa oletettavasti.

Sairaslomaa kestänyt nyt 11kk ja viikon, ei ole enää terve, ei ole enää vammainen, mutta liikuntarajoitteinen kylläkin. Ei voi juosta eikä kävely ole aina ihan vaivatonta eikä helpointa. Samalla on sidottu odottamaan.

Odottamaan että loppuuko sairasloma, alkaako sitten koulutus Ruotsissa, vai yrittäjäkoulutus Suomessa, vai joutuuko talveksi Tanskaan ja sitten oletettavasti Suomeen takaisin leikattavaksi, ellei leikkaus ole tulevan talven aikana.

Työkykyinen ja ei. Kuljettajan työt on tehty ja ilmeisesti ohi. Kuormalavoja ei jalkapuolena vedellä perävaunuun eikä linja-autorahtia kuljetella, eikä paikkuriinkaan ole menemistä kuin asiakkaana, sillä EU:n kuljettajilta edellyttämä direktiivikoulutus ei ole voimassa, joka päättyi osaltani syyskuussa 2013 ja rahdinajossa sairasloman aikana 2014.

Sirkuksen yhdistelmä-ajoneuvoa " rekkaa " saa ajaa, tai vaikka bussillisen kavereita saa kuljettaa, sillä ajokortista ei kirjaimet ole mihinkään kadonneet, vaan se on edelleen abecede ajolupa taskussa, mutta ammattimainen ajaminen on ohi. Voi sanoa, onneksi, johan se on aika jo muuta tehdäkin, ja kun muuta ei voi, käsitöitä ja istuvillaan moottorisahaveistoa, on siinä harrastusta, jonka lisäksi jousiammunta ja miekkailu, ja arvaahan sen... miekkailussa tulee olla terveet jalat ja nopea, kun toinen jalka ei ole kovinkaan nopea, olen hyvä maalitaulu No, ainakin oppii hyvin puolustaumisen, kun ei pääse karkuunkaan, joten ehkä se kääntyy eduksi ajansaatossa.

Käsitystäkään taas mitä tekisi talven. Käsitöitä kaiketi, sillä talvella ei taida tarvita vaelluksille lähteä ja eräopastuskin on talviaikaan rajallista vaihtoehtonakin, eikä sirkus kierä. Keväällä on toisin, maailma täynnä mahdollisuuksia, ja kesäksi sirkuksen mukana voi kiertää helposti ja työtä siinä riittää laidasta laitaan, muutakin kuin ajamista.

Yritys pienkone korjaajana kun välimatkat ovat suhteellisen suuria. Harvempi viitsii ajaa jonkun moottorisahan huollon takia 200 kilometriä, ja sama matka takaisin. No, ei sitä viitsi tosiaankaan ajaa, ellei joku maksa matkakorvauksia, sillä työstä saatu palkka ei korvaa edes matkakuluja. Ehkä on parempi erikoistua perämoottoreihin, kakspyöräisiin ja varautua siihen että se tietää matkustamista, sillä ellei korjatava kone tule luokse, sen luokse on mentävä. Toisaalta... ei kuulosta lainkaan huonolta! Kiertävä pienkorjaamo ja polkupyörämekaanikko, siinä samassa sitten vaikka kolme päivää viikossa muussa työssä, henkilökohtaisena avustajana / vuokraa mies, remonttimies, palveluita. Jollei sillä elä, ainakin työllistää itsensä, ja voihan se olla että sillä elääkin, mutta kotona ei tarvitse liian kauaa olla, joka kuulostaa melkein samalta kuin olisi rekkaa ajamassa, aina menossa jonnekin tai tulossa jostakin. Sitähän se mun elämä muutenkin on, mutta ei tule aika pitkäksi. Tietenkin puuronsa voisi saada helpommalla, mutta kaikista ei vain ole kellokorttihommiin.

Sellaista se sitten vain on on.