Ikääntyvä joo, mutta vielä huomaa monen asian kiinnostavan eikä kaipaa televisiota tosiaankaan.

Luonto kiinnostaa ja viehättää. Aivan sama onko vain metsässä kuljeskelua, kanootti reissut tai vaellukset, meri tai tunturit.

Kiinnostaa myös jonkin verran onkiminen, valokuvaaminen, mutta myös kullan ja korukivien etsiminen, käsintekeminen, polkupyöräilykin, matkustaminen ja kaikenlainen värkkääminen.

Oikeastaan ei ole ihmekään, sillä kun ajoin rekkaa ja linja-autoa vuosikaudet, mitään ei voinut harrastaa, työ sitoi kokonaan, ja katkoi sosiaaliset suhteet ja mahdollisuudet alkaa harrastamaan mitään. Nyt kun on aikaa, tilaisuus ja mahdollista, niin tekee niitä asioita joita olisi tehnyt nuorempana, ellei olisi ollut aina työssä. Nykyisin pyrkii yhdistämään työn ja harrastuksen, mutta kuskiksi ei enää ole ajatustakaan lähteä, se maailma on jo kolmen vuosikymmenen aikana nähty.

Sen  sijaan... kanottivaellus jonnekin Kevon kanjoniin tai Tornion jokea alas, Kalottireitin kulkeminen, oman veneen rakentaminen ja pääsy vesille, kullan kaivaminen verokirjalla valtaukselle töihin eikä tarvitse omaa valtausta ja saa kuitenkin palkkkaa työstä, marjastamista siten ja sienten keräämistä, kun niistä saa rahaa puhtaana käteen ihan hyvinkin, ja kun on kaukkari mukana, ei atrvitse pelätä metsässä, vaikka ei siellä muutenkaan tarvitse pelätä muuta kuin että kesä menee liian nopeasti ohi, sillä aika kulkee siivillä.

Ei oikeastaan ihmekään, etten koskaan mennyt naimisiin eikä lapsia olut aikaa hankkia, kun olin nuorempana aina työssä ja menossa, ja nyt sitten yhä aina menossa, vaikka työtä tekisin vain kotona lähinnä, ellei ole jokin erämaa vaellus ja oppaana mukana kulkemista.

Mutta korukivet, niitä on kaikkialla, kultaakin on, mutta määrät ja laatu heikompaa kuin varsinaisilla kulta-alueilla. Mutta ehkä yksi kesä tulee viettää Lemmenjoella, tai Palsinsuolla, ihan palkallisena, renkinä, verokirjalla työmiehenä, kun vielä pystyy ja jaksaa tekemään kaikenlaista. Koruja, kultaa, kultakoruja.

Mitä hyötyä oli käydä moottoripyörämekaanikon koulutus ja pienkonekorjaajan koulu? En tiedä! Ei niistä mitään haittaakaan ollut tietenkään, kun kiinnostaa wankel moottorit, ja sähkömoottorit sekä sen kehitysmahdollisuudet ja sitten menin hurahtamaan polkupyöräilyyn! No, onhan polkupyöräily halvempaa kuin moottoripyöräily, eikä menopelin hankintakaan ole niin järjettömän tyyristä. Niinpä ammatikseni mietin polkupyörämekaanikkoa, eikä moottoripyörämekaanikkoa, vaikka olen kumpaakin, kuljetaja myös, käsityöntekijä, metsuri, kuvataiteilija ja veistäjä, ja melkein myös kirvesmies, vaikka samalla myös sirkuksen työntekijä, ja siinä työssä tuleekin osata kaikenlaista, todella kaikenlaista.

Kulkurin elämää yhä, vaikka kuinka koettaa asettua aloilleen, saa nähdä koska siten sen oppii kokonaan tekemään vai tuleeko sitä aikaa milloinkaan.