Maalle muutto oli oikein onnistunut ratkaisu. Helsinki on kaupunkina liian pieni city. Olisi pitänyt lähteä joko suureen kaupunkiin, tai sitten vetäytyä maaseudun rauhaan ja erämaan katköihin. Valitsin jälkimmäisen, ja mahdolistaahan se samalla paljon sellaista jota kaupungissa ei voisi tehdä. Moottorisahaveisto esimerkiksi käy nyt hyvin, 

Luontoa voi tietenkin seurata ja katsella kaupungissakin, enkä tarkoita puistoja varsinaisesti tai viheralueita, vaan ns villiä luontoa, jota on suomessa kaikkialla lähellä, jopa Helsingissäkin. Seuraava vilmi on ajalta ennen kun vammaannuin, ja joutsenet jotka kuvissa ovat, on Töölönlahdella kuvattuja. Hiukan kesympiä kuin Karjalassa näkemäni, mutta kun sattuivat kohdalle, kuvasinhan minä.

2013

3 kk pyörätuolissa ja kolmen leikkauksen jälkeen lopulta pääsi jaloilleen. Kesällä 2014 alkoi jo jalat toimimaan ja ankeaahan se olisi ellei omin avuin pääsisi liikkumaan. Sen sisukaampi kuin kukaan muukaan, muta alkuun auttoi kuntopyörällä ajaminen, sitten oikea polkupyörä, sitten metsätyöt ja pikku hiljaa jalka voimistui, kun vain 13 kiloa pystyi maasta nostamaan aluksi, shaolin qi-kung harjoitukset ja aktiivinen vaikka kevyt liikunta, kuten kyynärkeppien varassajalkapallon pyörittäminen koirien kanssa pelaten säästivät amputoinnilta ja 10 kuukauden jälkeen jalan luut olivat luutuneet, helpotus oli suuri.

Maalle muutto ja työllistyminen suurtyöttömyys alueella...Ei helpointa, mutta paljon itsestä kiinni. Koetun jälkeen ja siitä selvittyään elämän arvot ovat menneet uusiksi monin tavoin. Ei ehkä vahvempi, tuskin hauraampi, valmiimpi vaika tuskin valmiiksi tulee koskaan.

Maaseudulle olisi pitänyt ymmärtää muuttaa jo 10 vuotta aikaisemmin, tai sitäkin aiemmin. Rekkaa ajaneena kyllä tiesi, elämää on muuallakin kuin kehä ykkösen sisäpuolella. Työ ja kodiksi kutsuttu asunto pitivät Helsingissä, uskalsi haaveilla, mutta ei uskaltanut muuttaa. Kohtalo ehkä oli sitten se joka muutti elämän ja suunnitelmia, ja kun nyt kuukausia on olut pääkaupunkiseudulta poissa, huomaa kuinka stressaava asuinalue pääkaupunki on. Kyullä siihen menoon oppii, moni muukin on oppinut ja jopa nauttii siitä. Pitäkööt herkkunsa, mutta jos ajatus syntyy maalle muutosta, kannattaa antaa sisäisen äänensä johdattaa, ei ihmisiä luotu kaupunkeja varten vaan kaupungit ihmisten tarpeisiin, muta moni kaupunki ei ihmisestä onnellista tee, suomalainen on kuitenkin jollain tapaa sosiaalinen erakko, joka kaipaa jotain muuta kuin metropolien pauhua, varsinkin kun ikä alkaa kertymään. Liian vanhaksi jos ehtii tulemaan, muutto maalle on tuskaisempaa, ymmärrettävää se on. 

Elämä kuitenkin on annettu elettäväksi, ja elämäntarkoitus on elää, jokainen valitsee sen tapansa elää, sitä kutsutaan vapaudeksi. Se on suomessa jokaisella, ja vaikka se suomesa on itsestään selvyys, kaikialla se ei sitä ole.

Moni on työnperässä juossut kaupunkiin... pakosta. Niin ei tarvitse olla, työtä voi luoda maaseudullekin, ja vaikka hallitus ei siihen kykene tai ole halukas, ihmiset voivat yhä itse pättää toimillaan sen jotta maaseudut saadaan pidettyä hengissä ja elinvoimaisina. Yrittäjyys ei ole ainoa mahdollisuus, vaan yhteistyö. Tavallaan yrittäjyytä sekin, vaikka sitä kutsuttaisiin nimellä talkoohenki. Tätä maata kannatti rakentaa, ja kannattaa vastakin, ja vaikka suomalainen muualle menisi, Suomi on silti suomalaiselle se ehkä ainoa omin paikka ja vaikka nokiaa ei enää ole, uusia tulee aikanaan, tahdoista se vain kiinni aina lopulta on on.